Hupiveikot päättivät lähteä vesille Saimaalle elokuun ensimmäisenä viikonloppuna 2024. Retki lupasi paljon ja antoi vielä enemmän.
Ajatus retkestä muhi pidemmän aikaa muutaman Hupiveikkolaisen päässä ja siihen saatiin lisäpontta kun vuonna 2023 muutama jäsen kävivät omatoimisella veneretkellä suurin piirtein samoihin aikoihin eli pimenevien elokuun iltojen aikaan. Rommista ja muistakaan ruskeista viinoista ei ollut tuolloin pulaa eikä sitä koettu tämänkään vuoden retkellä.
Retken 3 pointtia olivat Saimaa, m/s Aurora ja Rokansaari. Aurora on jo ikääntyneempi rouva ja vaikka kyljen mahongit eivät olekaan enää entisessä loistossaan, antoi se kuitenkin varmat kyydit pojille Saimaan aaltoja pitkin. Mitä nyt pieni öljyvahinko sattui Auroralle lähellä Rokansaarta, joka toimikin tukikohtana koko retkelle.
Vaikka m/s Aurora tarjoaakin unet vähintään 4:lle herrasmiehelle, päätettiin tästä huolimatta vuokrata viikonlopuksi mökki Rokansaaren Enolammen rannasta. Koska yksi nukkui riippumatossa koko viikonlopun, ei tilaongelmaa tullut missään vaiheessa ja mökki toimikin lähinnä fiilistelyyn ja kokkailutarkoituksiin (sekä kaljanjuontiin).
Itse Rokansaari on kuuluisa monestakin asiasta ja monet Saimaalla liikkuvat tuntevatkin tarinat lampisaunan käärmeistä ja Mallun baarin pitäjästä, Mallusta. Rokansaari on suuri hiekkapohjainen saari ja se kuuluu ns. salpaharju alueeseen. Saarella käyneet voivat vannoa, että toista samanlaista ei ole missään. Rokansaaressa kasvaa myös joitain kasvilajeja / hyönteisiä, joita ei tavata missään muualla maailmassa. Muualla ei myöskään tavata samanlaista toveruutta kuin lampisaunalla tai Mallun baarissa.
Itse Mallu on legendaarinen hahmo, joka on varmaan Suomen ainut kahvilan / baarin pitäjä, joka ei halua yhtään enempää turisteja Rokkaan saati sitten julkisuutta. Tämän asian voi ymmärtää ainoastaan Mallun baarissa käyneet ja aamuyöhön asti musavisaa pelanneet sekä tarinoita Mallun terassilla kuunnelleet. What happens in Rokka, stays in Rokka…
Saimaan-retki ei olisi retki ellei pysähdy Puumalassa. Luonnollisesti Hupiveikot ovat siellä missä kulttuuria löytyy eli Siltakemmakoilla. Ajoimme veneen parkkiin Puumalan sillan alle ja lähdimme avoimin mielin tutustumaan ympäristöön. Vaikka varsinaiset Kemmakat olivat keskemmällä Puumalaa, tapahtumaa riitti yllin kyllin satamassakin. Hupiveikot nauttivat kulttuurimaisemista samppanjan kera sillan tornissa, saivat kuulla kunniansa paikalliselta kääpiöltä, kadottivat yhden jäsenen hetkeksi jos toiseksi ja nauttivat paikallisen kalastajan kojusta kaikkea mitä nauttia voi.
Suurimmilta kolhuilta vältyttiin retken aikana. Kovin säätö oli saada erään Hupiveikkolaisen epähuomiossa Puumalalaiseen bilepaattiin jäänyt puhelin takaisin, mutta tässäkin Saimaa näytti voimansa. Puhelin saatiin muutaman soiton jälkeen venetoimituksella oikealle omistajalleen.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan kuin myös retkikin. Väsyneet, mutta Saimaa-kasteen saaneet retkeläiset operoivat veneen takaisin Anttolan Lotjasaaren kotisatamaan turvallisesti ja varmasti. Kapteeni, kuten muukin seurue saattoi nukkua osan paluumatkasta, mutta m/s Auroralle vedet ovat tutut ja vanha rouvalle ei tarvitse opettaa kuinka pojille annetaan kyytiä.
m/s Aurora ja m/s Auroran kapteeni (Hupiveikkolainen itsekin), kiittää miehistöä ja retkiseuruetta upeasta reissusta.