Hupiveikot kokoontuivat Helsinkiin toteuttamaan yhdistyksen tärkeintä tehtävää, järjestäytynyttä kulttuurista kehittymistä.
Päivä alkoi Kaapelitehtaan Ravintolamuseosta. Hotelli ja ravintolakulttuurin historiaa tarkasteltiin näyttelyiden kautta, ja perehdyttiin ruokailutottumusten evoluutioon, annoskokojen symboliikkaan sekä siihen, milloin haarukka on ollut aidosti vallankumouksellinen väline. Oli kiintoisaa.
Kello 14 siirryttiin yhdistyksen kevätkokoukseen Punavuoren Ahveneen, jossa hoidettiin hallinnollinen osuus ryhdikkäästi ja tehokkaasti. Päätöksiä tehtiin, pöytäkirja syntyi ja demokratia toteutui. Sivistys kasvoi jälleen.
Tämän jälkeen siirryttiin Ravintola Shinobiin, missä kulttuurinen ymmärrys syveni kansainvälisiin ulottuvuuksiin. Japanilaisen keittiön hienostunut minimalismi kohtasi hupiveikkolaisen analyyttisyyden. Kampasimpukat, vartaat ja tarkoin leikattu liha herättivät keskustelua estetiikasta, tekstuurista ja siitä, miten syömäpuikkojen käyttö on ennen kaikkea henkinen harjoitus.
Illan hämärtyessä suunnattiin Uunisaareen. Meren äärellä saunottiin, kylvettiin ja vahvistettiin yhteishenkeä tavalla, jota ei voi mitata pöytäkirjamerkinnöillä. Yömaisemassa valaistu Uunisaari tarjosi lähes filosofisen hetken.
Virallisen osuuden päätyttyä ilta jatkui kapakoissa. Karaoke ja syvällinen keskustelu suomalaisesta sielunmaisemasta sulautuivat yhdeksi kokemukseksi.
Lopputuloksena oli oikein onnistunut päivä. Hoidettiin asiat, syötiin hyvin, saunottiin kunnolla ja päädyttiin vielä sinne minne kulttuurinen kehitys usein johdattaa, eli tiskille.